~Sana - Mun on mentävä

Jos joku kertoisi mitä mä tääl vielä teen,
ottais kädestä, taluttais huomiseen,
sä siellä, mä poissa, onnellinen loppu vain tarinoissa,
niinkuin maa alta pettää on kulissit pettäneet jo,
nyt kun molemmat on näytelleet osansa voidaan riisua naamiot

Valutan silmäni, kynästä lattiaan,
murtunut sydän hakee musasta tahtia,
tunteet on sekasin, kipu haluu elää jo,
kuolema tämän kaiken kohtalo on
Jotkut lähtee aikasin, toiset jaksaa odottaa,
mul ei riitä usko, että tois parempaa huominen,
nähty tää kaikki on, tähdetkin taivaalla unohdetut on

~Methodi - Sydän palasina

Mulle tämä syvä hiljaisuus, 
on parempi kuin huono valhe uus. 
En voi sanoo suoraakaan, 
et 'joo, edelleen ahdistaa', 
kun me sitä jäätäis sitten kelaamaan. 

~Irina - Hiljaisuus

~TYAKME

Pimeässä kaikki tuntuu pahalta, 
ne sanat joita ei tarkoitettu pahalla.
Ja pimeys kutoo suloisia valheitaan mun korvaan;
kuinka se auttaa jos vähän sattuu, 
kuinka haavat oikeasti saa hymyilemään 
ja kuinka kukaan ei oikeasti rakasta...
Ja minä uskon joka sanan.

Joku voisi jo tarrata kiinni ja huutaa;
"Mitä sä luulet tekeväsi?

Välillä riittää itseluottamusta 
ja useimmiten ei.
Listaan kaikki vikani aakkosjärjestyksessä.
Teen pahasta olostani vitsin, 
jolle sä voit nauraa.
Sehän musta kauniin tekeekin. 

Kirjoitan lattiaan, piirrän seiniin.
Muovaan hymyn naamalleni 
ja nauran yksinäisyyttäni. 
Mullahan on kaikki hyvin. 

Talvinen sää, kylmä tuuli. 
Ulkona ilman takkia, 
kyyneleet poskilla, 
suu hymyssä. 
Miksi surra?

Älä koskaan kerro, 
etten minä osaa lentää.

Seinät tuntuvat olevan liian lähellä ja
aivan liian valkoisia, 
ihan vain yksinkertaisesti.

Liian paljon kaikkea pysyäkseen pystyssä.

Hoen hokemasta päästyäni,
olenonnellinenolenonnellinen,
silti en usko siihen edes itse. 

Kuollessamme meistä kaikista tulee pyhimyksiä.

Ihannetytöt eivät epäonnistu
tai jos epäonnistuvatkin, 
he eivät koskaan näytä kyyneleitään.

Maailmassani minäkin olen teloitusrivissä...

~TYAKME

Ps. NP; Scorpions - Wind of Change

~TYAKME

ps. NP; Papa Roach - Blood

Mun vanhemmat on eronnut. Jo kaksi vuotta sitten. Mun ja isän välit oli tosi hyvät, 
ei oo enää niinkään... Äiteen kanssa meillä on hyvät välit, asun sen kanssa. 
Mulla on isän kautta yksi siskopuoli ja yksi velipuoli. (siis melkein, ei se ole naimisissa, mut kihloissa joo.)
Äiteen kautta mulla on kaksi siskopuolta ja yksi velipuoli. (no siis melkein kans, se vasta seurustelee)
Tykkään äiteen ja isän kummankin uusista "perheistä". Ne on hyväksyny mut ja mä ne. 

I like;

-sateesta
-öistä
-vampyyreista
-tupakasta
-tähdistä
-koirista
-kahvista
-piirtämisestä & kirjoittamisesta
-cola-juomista
-sipseistä
-seurasta
-yksin olemisesta

Random;

-puhun paljon itsekseni
-en oikein osaa olla hiljaa
-olen aika sosiaalinen
-olen silti myös ujo
-minulla on muutama erittäin hyvä ystävä
-olen outo
-olen poikamainen
-tykkään pukeutua lökäreihin tai farkkuihin ja isoihin huppareihin.

The End;

~TYAKME

ps. NP; Insane Clown Posse - Suicide Hotline

Sä kai muistat, miten mä pillahdin itkuun kirjastossa,
kun joku pikkulapsi, jota me ei kumpikaan tunnettu,
kysyi äidiltään kovaan ääneen, että onko toi tyttö vai poika.
Se oli poikapäivä, ja mä en vain kestänyt sitä.
Tytön äiti hyssytteli lastaan ja sä halasit mua,
mä sain itkeä sun olkapäätäsi vasten,
sä kuljetit mut vessaan ja pyyhit mun kasvot vessapaperilla niin kuin pikkulapsen.
Mä sanoin, että mä olen onnellinen, kun mulla on joku sun kaltainen, ja sä olit onnessasi siitä.
Sä halasit mua ja mä halasin takaisin, ja kun me lähdettiin vessasta,
mua katsottiin pitkään kun mä tulin naisten vessasta, ja se sai mut taas hyvälle mielelle.

Mä muistan joka ikisen kerran,
kun mä olen itkenyt sun nähden mun identiteettiäni.
Mä muistan sen, miten mun kajaliset silmät kostuivat
kun mä istuin sun huoneen lattialla ja katselin valokuvia,
jotka sä olit ripustanut seinälle.
Tietenkin sulla oli musta kuvia seinillä,
sä pystyit sanomaan, että mä olin aivan mielettömän kaunis,
ihana, uskomattoman näköinen riippumatta siitä,
onko tyttöpäivä vai poikapäivä.
Sun seinillä oli kuvia molemmista,
yhdessä mä istun kirjaston lattialla ja katselen sun capin lipan alta sua,
näytän ihan jätkältä, ja toisessa mä hymyilen kameralle prinsessahymyäni.
Sä sanoit että mä olen yksi niistä harvoista, jotka näyttävät hyvältä jokaisessa kuvassa,
kukaan ei onnistu kuulema vangitsemaan multa tyhmää ilmettä.

Mä itkin niitä kuviani katsellessani,
enkä mä suostunut kertomaan, mikä niissä mua itketti.
Mä kirosin ääneen sitä, että mä olin huono ihminen,
sä kysyit, että miten niin muka.
Mä katsoin sua melkein huvittuneesti kun kyyneleet valuivat mun poskilla,
sanoin, että kato nyt. Mä olen ihan vitun poika, kyllä, kun pillahdan itkuun yhdestä kuvasta.
Ne puheet olivat omituisia, mutta sä et kysynyt enempää.

Mä en usko, kun mulle sanoo, että mä näytän hyvältä kummassa tahansa vaihtoehdossa.
Mä en suostu uskomaan, että mä olen aivan täydellisen näköinen,
en mä pysty uskomaan, että joku voisi pitää musta niin paljon kuin sä silloin,
tai enempää.

Sä kuulema pidit musta aivan määrättömästi.
Sä olet nähnyt musta kaiken, sä olet nähnyt, miten mä itken,
nauran, vaihdan vaatteitani.
Sä olet nähnyt, miten mä suutelen jotain tuntematonta tyttöä ja nauran sille jälkeenpäin,
sä olet nähnyt kaiken.

Nyt se kaikki on mennyttä. Meitä ei oo enää. On vain minä täällä ja sinä siellä. 

~TYAKME

ps. NP; The Flying Gums - Without Me

Sä et tuu ikinä lukemaan tätä, tai ainaki niin mä osaisin kuvitella. 
Sillä eihän sua enää kiinnosta... Etkä sä edes tiedä tästä blogista. 
Ehkä ihan hyvä vaan, koska tuntuu että puhun susta täällä liikaakin, 
vaikkakin epäsuorasti niin silti.

Mulla on ikävä sua. Se että nään sua nykyään aika usein, sattuu muhun. 
Silti viel enemmän ehkä sattuu se, että sä et edes tiedä sitä, 
mutten voi sitä sulle kertookaan. Tiedän että sua ei kiinnosta, 
mä kuulin niin eräältä henkilöltä. 

Vaikkei sua kiinnostaisi vittuakaan makaanko mä haudassa vai oonko mä elossa 
niin haluisin vaan pyytää sulta anteeks... Anteeks sitä kaikkee paskaa mitä mä aiheutin, 
kaikkia niitä sanoja ja tekoja. 

Sä sanoit mulle silloin joskus, että oon varmaan aidoin ihminen ketä oot tavannu. 
Sen jälkeen sä taas sanoit ettei mua oo ikinä ollut olemassa sellasena ku oon antanu olettaa...
Siinä oli yksi virhe. Mä oon aina ollut oma itteni ja tuun aina olemaan. 
Se ei välttämättä miellytä sua tai ketään muutakaan, mut niin se vaan on.

Meillä oli omat hyvät hetkemme, muistatko? Mä muistan. Ne kaikki. 
Sen ekan tapaamisen kahdestaan, ekan halaamisen. 
Sen kun oltiin mun lempipaikassa ja mun omassa piilopaikassa. Säkin varmasti muistat edes jotain, 
vaikka luulenkin ettet sä halua muistaa. 

Mulla on ihan vidunmoinen ikävä sua... Sen takia en haluisi nähdä sua...
Se kun sä katoit mun silmiin viikonloppuna, siis ihan tosissaan katoit silmiin nii meinasin vaa alkaa itkee...
Alkaa itkeen ja huutamaan sitä ikävää mikä mulla on...
En mä voinut. Mä vaan lähdin kävelemään. Jätin sut siihen seisomaan ja kävelin pois. 
Mitä muutakaan mä oisin voinut tehdä? Niinpä, en mitään. 

Mitä mä enää jauhan, kaikki on jo mennyttä. En tuu ikinä saamaan takas sitä mitä meillä oli...
Enkä nyt tarkota sitä yhtä asiaa, vaan meidän ystävyyttä...
Sitä ku sain jutella sulle, olla sun tukena ja olla sun vierellä..

Mun vaan pitäs unohtaa, mut se on niin helvetin vaikeaa...
Jos sanon vaan kiitos, anteeks ja näkemiin... niin, taas...

~TYAKME

ps. NP; Sanni - Me ei olla enää me

Muistatko vielä miten 
piiloudun peiton alle 
ukkosella ja itken

Kuinka kirjoitan vuosisadan rakkaustarinoita
vahaliidulla lattialautoihin ja 
piirrän toinen toistaan kauniimpia sydämiä seiniin?

Minä hurmaan ihmisiä suloisella
hulluudellani ja hymyilen surullisella
suullani sokeille.

Sanotko minua vieläkin erilaiseksi, vai
olenko sittenkin jo taiteilija, huomisen lapsi 
ja eilisen rakastaja?

Tänään tämä on minä vastaan maailma ja 
rajoitteet, minun tunteellisuuteni ja kuiskatut
kysymykset suljetuissa kaivoissa.

Ja mä oon väsynyt tähän elämään, vaikken sitä muille näytä...
En vaan tahdo myöntää sitä, et mun ois aika mennä..
Mä jatkan silti eteenpäin, vaikka aina tuntuu et tähän jään. 
Tää on vaan mun elämä, millä ei oo mitään väliä...
Tiedän sen et tääl on muutama joka must välittää, ja ne saa mut jatkaan tätä elämää, 
jos niitä ei ois, mä oisin lähteny jo kauan sitten pois... 
Viimisen viisi vuotta oon sinnitelly reunalla, 
kestäny kaiken paskan, sen kiusaamisen, haukkumisen, murheet, ongelmat, kaiken...
Vaan sen takii et tien et tääl on joku joka välittää...
Joskus tuntuu että mun pitäs välittää enemmän kerranki itestäni,
mut kaikki muut on aina menny mun itteni edelle ja tulee edelleen menee...
Kai mä vaan oon liian hyvä ihminen.
En vaan tahtois elää näitä samoja hetkiä aina uudelleen, 
ku tuntuu et kaikki aina kuitenki menee pieleen... 
Oon yrittäny ottaa oppii virheistäni, mut tuntuu et silti toistan ne aina.
En vaan osaa olla yhtään tän parempi, oon minä vaan...

~TYAKME

PS. NP; Raff - Miksi vanhaan palaisin ft. Em-wi

Kauhujen tunnit, yksinäiset hetket, valuvat ikkunoiden raoista sisään. 
Minä pelkään, voi kuinka pelkäänkään. 
Tahtoisin juosta pois, jättää tämän kaiken taakseni, 
mutta en voi noin vain hylätä kaikkea tai oikeastaan kaikkia. Ihmisiä.

Jos voisin, jos uskaltaisin... Olisin jo kaukana täältä. Siellä, missä minua ei tunneta. 
Missä kukaan ei katsoisi kieroon, ei olettaisi mitään, ei kertoisi valheita. Antaisi vain olla. 
Voisin haluta pois tästä valhemaailmasta, 
tästä paikasta, jossa minun sanoillani ei ole merkitystä. 
Vääristetyt sanat ja teot eivät painottaisi, eivät hiillostaisi niskaan tai varjostaisi, kuin murhaaja yön pimeydessä..

Voisin olla vapaa kaikesta, unohtaa tämän kaiken. 
Jättää kaiken paskan menneeseen ja antaa tulevaisuuden ohjata. 
Siellä jossain kaikki voisi olla hyvin. 
Voisi...
Tai sitten ei. Sielläkin kaikki voisi olla samanlaista,
kunhan edes joku oppisi tuntemaan minut ensin. Ja pyh, en tutustuisi kehenkään. 
Olenhan jo tottunut muutenkin elämään yksinäisyydessä, en tarvitsisi ketään siihen vierelleni valittamaan.
Niin, sitähän ihmiset nykyään tekevät, valittavat. Kaikesta.

Ikuisuus on olematon, vaikka se onkin siinä. 
Sekavaa, eikö ? 
Mutta minähän sen loin. 
Kuunnellaan musiikkia, ei sovi jumalille.
Mutta minä en olekaan. 
Kukaan ei ole väittänyt niin. 
Paitsi minä. 
Älä huoli, minäkään en ymmärrä.

~TYAKME

PS. NP; Ed Sheeran - Lego House

En tunnista tätä paikkaa, en tunnista itseäni. Peilikuva valehtelee ja järki taistelee tunteita vastaan. Kumpaa kuunnella vai sulkeako kaikki vain pois? Kuunnella vain tätä hiljaisuutta? 

Ulkona on liian kylmä enkeleille ja jälleen olen vain minä ja minä vain. Enkä silti tunnista itseäni.

Mulla on ikävä. Kenties sanoilla olisi vielä merkitystä, mutta en vaan uskalla edes koettaa. Niin monta pettymystä, niin monta särkynyttä unelmaa. Särkynyttä sydäntä ei kai voi mitenkää enää paikata.

Ja mä palaan muistoihin, vain nähdäkseni kuinka sä itket. Sua on satutettu, mutta mä pyydän että kätkisit surusi, esittäisit vahvaa muille ja kuuntelisit mua. "Voit kertoo mulle mitä vaan, voit luottaa et en huutele." 

Mähän sentään tiedän, miltä tuntuu kun luottamus petetään, jätetään yksin, levitetään huhuja, mutta usko pois, et tuu koskaan jäämään yksin.

Mikään ei ole niinkuin ennnen, koska entistä ei ole. Muutumme, menemme eteenpäin, lennämme ja silti pysähdymme. Entistä ei ole enää, on vain nykyisyyttä, joka muuttuu entiseksi. 

"Me voimme pelastaa maailman tänään." Niin ajattelin kanssasi. Hymy oli kirkkaampi kuin yksikään valo tässä kaupungissa.

Tänä yönä me tanssimme, minä ja varjoni.

~TYAKME

ps. NP: Sanni - Me ei olla enää me

Ku mä kävelen kadulla ja huomaan ne, katon niit silmiin, 
mun mieles vierähtää taas ne hetket ku pystyin istuun viereen, nauraan niitten kanssa, halaamaan.
Nyt katon niit pitkään silmiin ja kierrän kaukaa.
En ees muista enää mitä se lämmön tunne oli...
En tahdo muistaa. 

Tajusin taas, et eihän maailman oo tarkotus olla helppo paikka, ei kukaan ees oo sanonut et se ois.
Olisin mä silti voinut valita heikomman vaikeusasteen.
Mutta kunnei kysytty, ei auta aukoo suutaan, pitää vaan tyytyy siihen ja yrittää kestää.
En mä mikään asiantuntija ole, vaikka annan ymmärtää ettei oo kenestäkään mua voittamaan.
Mutta mikäs siinä, sillä mä tuun ennemmin vihatuksi itsenäni kuin rakastetuksi henkilönä, jota en oo, valheena.
Ennemmin mä palaisin Helvetin liekeissä,
jos saan elää ite oman elämäni kuin jos saisin huoneen "taivaasta"
ja eläisin hihnassa toisten määräiltävänä.
Ja ennemmin mä pakenen muita kuin itseäni.

Kun kaikki jättää sut, mistä pitää kiinni?
Mikä pitää sut maan päällä?
Kun katoat ihmisten ajatuksista, painovoima alkaa pettää.
Kun jäät pois muistoista, jälkesi maan päällä häviää.
Pian kasvosi unohdetaan, nimesi on yhtä tyhjän kanssa. 

Suurimpia virheitä ei kai mitatakaan mittanauhalla...

~TYAKME

ps. NP - Apocalyptica - Not Strong Enough