Mä olen kyllästynyt olemaan mä.
Mä olen kyllästynyt siihen, että mä en vain tiedä, mitä mä olen, mitä mä haluan olla.
Mä olen sanonut, etten jaksa, silloin oli tyttöpäivä kun mä sanoin niin.
Tyttöpäivinä mun kasvoja koristi kestohymy, mä nautin hameestani ja muista tyttömäisyyksistäni,
ja poikapäivinä mä hymyilin yhtä lailla.
Sinä tyttöpäivänä mä en vain jaksanut hymyillä.
Sä kai muistat, miten mä pillahdin itkuun kirjastossa,
kun joku pikkulapsi, jota me ei kumpikaan tunnettu,
kysyi äidiltään kovaan ääneen, että onko toi tyttö vai poika.
Se oli poikapäivä, ja mä en vain kestänyt sitä.
Tytön äiti hyssytteli lastaan ja sä halasit mua,
mä sain itkeä sun olkapäätäsi vasten,
sä kuljetit mut vessaan ja pyyhit mun kasvot vessapaperilla niin kuin pikkulapsen.
Mä sanoin, että mä olen onnellinen, kun mulla on joku sun kaltainen, ja sä olit onnessasi siitä.
Sä halasit mua ja mä halasin takaisin, ja kun me lähdettiin vessasta,
mua katsottiin pitkään kun mä tulin naisten vessasta, ja se sai mut taas hyvälle mielelle.
Mä muistan joka ikisen kerran,
kun mä olen itkenyt sun nähden mun identiteettiäni.
Mä muistan sen, miten mun kajaliset silmät kostuivat
kun mä istuin sun huoneen lattialla ja katselin valokuvia,
jotka sä olit ripustanut seinälle.
Tietenkin sulla oli musta kuvia seinillä,
sä pystyit sanomaan, että mä olin aivan mielettömän kaunis,
ihana, uskomattoman näköinen riippumatta siitä,
onko tyttöpäivä vai poikapäivä.
Sun seinillä oli kuvia molemmista,
yhdessä mä istun kirjaston lattialla ja katselen sun capin lipan alta sua,
näytän ihan jätkältä, ja toisessa mä hymyilen kameralle prinsessahymyäni.
Sä sanoit että mä olen yksi niistä harvoista, jotka näyttävät hyvältä jokaisessa kuvassa,
kukaan ei onnistu kuulema vangitsemaan multa tyhmää ilmettä.
Mä itkin niitä kuviani katsellessani,
enkä mä suostunut kertomaan, mikä niissä mua itketti.
Mä kirosin ääneen sitä, että mä olin huono ihminen,
sä kysyit, että miten niin muka.
Mä katsoin sua melkein huvittuneesti kun kyyneleet valuivat mun poskilla,
sanoin, että kato nyt. Mä olen ihan vitun poika, kyllä, kun pillahdan itkuun yhdestä kuvasta.
Ne puheet olivat omituisia, mutta sä et kysynyt enempää.
Mä en usko, kun mulle sanoo, että mä näytän hyvältä kummassa tahansa vaihtoehdossa.
Mä en suostu uskomaan, että mä olen aivan täydellisen näköinen,
en mä pysty uskomaan, että joku voisi pitää musta niin paljon kuin sä silloin,
tai enempää.
Sä kuulema pidit musta aivan määrättömästi.
Sä olet nähnyt musta kaiken, sä olet nähnyt, miten mä itken,
nauran, vaihdan vaatteitani.
Sä olet nähnyt, miten mä suutelen jotain tuntematonta tyttöä ja nauran sille jälkeenpäin,
sä olet nähnyt kaiken.
Nyt se kaikki on mennyttä. Meitä ei oo enää. On vain minä täällä ja sinä siellä.
~TYAKME
ps. NP; The Flying Gums - Without Me
