Miten muuttaa sydän lasiks ku se on aina ollu kivee?
Liian heikko rakastaan, liian vahva vihaan.
Tukahdutan tunteet ja kuolen sankarina. 
Mul ei oo mitään, ei mitään mitä saavuttaa. 
Tarvin jotain, jonka puolesta nousta taas aamulla...

 

Muistatko vielä miten 
piiloudun peiton alle 
ukkosella ja itken

Kuinka kirjoitan vuosisadan rakkaustarinoita
vahaliidulla lattialautoihin ja 
piirrän toinen toistaan kauniimpia sydämiä seiniin?

Minä hurmaan ihmisiä suloisella
hulluudellani ja hymyilen surullisella
suullani sokeille.

Sanotko minua vieläkin erilaiseksi, vai
olenko sittenkin jo taiteilija, huomisen lapsi 
ja eilisen rakastaja?

Tänään tämä on minä vastaan maailma ja 
rajoitteet, minun tunteellisuuteni ja kuiskatut
kysymykset suljetuissa kaivoissa.

Ja mä oon väsynyt tähän elämään, vaikken sitä muille näytä...
En vaan tahdo myöntää sitä, et mun ois aika mennä..
Mä jatkan silti eteenpäin, vaikka aina tuntuu et tähän jään. 
Tää on vaan mun elämä, millä ei oo mitään väliä...
Tiedän sen et tääl on muutama joka must välittää, ja ne saa mut jatkaan tätä elämää, 
jos niitä ei ois, mä oisin lähteny jo kauan sitten pois... 
Viimisen viisi vuotta oon sinnitelly reunalla, 
kestäny kaiken paskan, sen kiusaamisen, haukkumisen, murheet, ongelmat, kaiken...
Vaan sen takii et tien et tääl on joku joka välittää...
Joskus tuntuu että mun pitäs välittää enemmän kerranki itestäni,
mut kaikki muut on aina menny mun itteni edelle ja tulee edelleen menee...
Kai mä vaan oon liian hyvä ihminen.
En vaan tahtois elää näitä samoja hetkiä aina uudelleen, 
ku tuntuu et kaikki aina kuitenki menee pieleen... 
Oon yrittäny ottaa oppii virheistäni, mut tuntuu et silti toistan ne aina.
En vaan osaa olla yhtään tän parempi, oon minä vaan...

~TYAKME

PS. NP; Raff - Miksi vanhaan palaisin ft. Em-wi