Kirje eräälle nimeltämainitsemattomalle...;

Sä et tuu ikinä lukemaan tätä, tai ainaki niin mä osaisin kuvitella. 
Sillä eihän sua enää kiinnosta... Etkä sä edes tiedä tästä blogista. 
Ehkä ihan hyvä vaan, koska tuntuu että puhun susta täällä liikaakin, 
vaikkakin epäsuorasti niin silti.

Mulla on ikävä sua. Se että nään sua nykyään aika usein, sattuu muhun. 
Silti viel enemmän ehkä sattuu se, että sä et edes tiedä sitä, 
mutten voi sitä sulle kertookaan. Tiedän että sua ei kiinnosta, 
mä kuulin niin eräältä henkilöltä. 

Vaikkei sua kiinnostaisi vittuakaan makaanko mä haudassa vai oonko mä elossa 
niin haluisin vaan pyytää sulta anteeks... Anteeks sitä kaikkee paskaa mitä mä aiheutin, 
kaikkia niitä sanoja ja tekoja. 

Sä sanoit mulle silloin joskus, että oon varmaan aidoin ihminen ketä oot tavannu. 
Sen jälkeen sä taas sanoit ettei mua oo ikinä ollut olemassa sellasena ku oon antanu olettaa...
Siinä oli yksi virhe. Mä oon aina ollut oma itteni ja tuun aina olemaan. 
Se ei välttämättä miellytä sua tai ketään muutakaan, mut niin se vaan on.

Meillä oli omat hyvät hetkemme, muistatko? Mä muistan. Ne kaikki. 
Sen ekan tapaamisen kahdestaan, ekan halaamisen. 
Sen kun oltiin mun lempipaikassa ja mun omassa piilopaikassa. Säkin varmasti muistat edes jotain, 
vaikka luulenkin ettet sä halua muistaa. 

Mulla on ihan vidunmoinen ikävä sua... Sen takia en haluisi nähdä sua...
Se kun sä katoit mun silmiin viikonloppuna, siis ihan tosissaan katoit silmiin nii meinasin vaa alkaa itkee...
Alkaa itkeen ja huutamaan sitä ikävää mikä mulla on...
En mä voinut. Mä vaan lähdin kävelemään. Jätin sut siihen seisomaan ja kävelin pois. 
Mitä muutakaan mä oisin voinut tehdä? Niinpä, en mitään. 

Mitä mä enää jauhan, kaikki on jo mennyttä. En tuu ikinä saamaan takas sitä mitä meillä oli...
Enkä nyt tarkota sitä yhtä asiaa, vaan meidän ystävyyttä...
Sitä ku sain jutella sulle, olla sun tukena ja olla sun vierellä..

Mun vaan pitäs unohtaa, mut se on niin helvetin vaikeaa...
Jos sanon vaan kiitos, anteeks ja näkemiin... niin, taas...

~TYAKME

ps. NP; Sanni - Me ei olla enää me