Älä luule tuntevasi mua, sä et tiedä mitään.

Pimeässä kaikki tuntuu pahalta, 
ne sanat joita ei tarkoitettu pahalla.
Ja pimeys kutoo suloisia valheitaan mun korvaan;
kuinka se auttaa jos vähän sattuu, 
kuinka haavat oikeasti saa hymyilemään 
ja kuinka kukaan ei oikeasti rakasta...
Ja minä uskon joka sanan.

Joku voisi jo tarrata kiinni ja huutaa;
"Mitä sä luulet tekeväsi?

Välillä riittää itseluottamusta 
ja useimmiten ei.
Listaan kaikki vikani aakkosjärjestyksessä.
Teen pahasta olostani vitsin, 
jolle sä voit nauraa.
Sehän musta kauniin tekeekin. 

Kirjoitan lattiaan, piirrän seiniin.
Muovaan hymyn naamalleni 
ja nauran yksinäisyyttäni. 
Mullahan on kaikki hyvin. 

Talvinen sää, kylmä tuuli. 
Ulkona ilman takkia, 
kyyneleet poskilla, 
suu hymyssä. 
Miksi surra?

Älä koskaan kerro, 
etten minä osaa lentää.

Seinät tuntuvat olevan liian lähellä ja
aivan liian valkoisia, 
ihan vain yksinkertaisesti.

Liian paljon kaikkea pysyäkseen pystyssä.

Hoen hokemasta päästyäni,
olenonnellinenolenonnellinen,
silti en usko siihen edes itse. 

Kuollessamme meistä kaikista tulee pyhimyksiä.

Ihannetytöt eivät epäonnistu
tai jos epäonnistuvatkin, 
he eivät koskaan näytä kyyneleitään.

Maailmassani minäkin olen teloitusrivissä...

~TYAKME

Ps. NP; Scorpions - Wind of Change